tiistai 2. heinäkuuta 2013

On hetkiä noita...

Välillä on niitä päiviä jolloin maailma tuntuu vyöryvän päälle ja masentaa. Kuin kaikki maailman surut ja tuskat vyöryisivät niskaan, mutta ne ovat vain sisäisiä, ulkona ne näkyvät vain pelkona, suruna, pettymyksena ja vihana. Tämä päivä ja eilinen olivat sellaisia, huomisesta ei tietoa, onneksi äitipuolelle saa purkaa sanoilla tuskaa. Mutta on myös niitä päiviä jolloin elämä on kuin ruusuilla tanssimista ja sinua vain palvellaan. Torstai oli niitä, silloin kävimme äidin ja tuttumme kanssa Venäjällä. Perjantaina menin isälle. Piirtäminen ja puhuminen auttaa. Mutta joskus eivät nekään. Älä anna tuskan ja vihan kasaantua, pura sitä aina välillä, vaikka jollekin ventovieraalle. Aloitin tässä sivussa myös hirvenjuoksuissa käynnin ja uimassakin on ehtinyt melkein joka päivä käväistä. Kiitos että jaksatte lukea tätä vaivaroista blogiani!